Aloitin reilu pari viikkoa sitten pienimuotoisen elämäntaparemontin, joka on myöhemmin paisunut melko laajamittaiseksi projektiksi. Blogi on suureksi osaksi tämän vuoksi jäänyt hieman hunningolle, enkä ole kerinnyt/jaksanut päivitellä. Mitä siis olen viimeiset pari viikkoa puuhannut?
Varoitus: luvassa on ylipirteää vouhkaamista ravinnosta ja liikunnasta!
Jatkoin elämäntaparemonttia ja innostuin siitä enemmän kuin olisin kuvitellutkaan. Olen muokannut ruokavaliotani terveellisemmäksi ja järkevämmäksi, eli jättänyt sokerit, nopeat hiilihydraatit ja ylimmät rasvat pois. Toisin sanoen olen laittanut ruokavalioni ihan kokonaan uusiksi. Olen myös harrastanut liikuntaa lähes joka päivä. Olen siis ennen syönyt epäterveellisesti, liikkunut olemattoman vähän, ollut liikaa sisällä, sekä nukkunut liikaa. Tuloksena näistä jollekin itsestäänselvistä elintavoista, mutta minulle hyvinkin suurista muutoksista, olen jo näin lyhyessä ajassa huomannut tulleeni paljon pirteämmäksi, suurin kiitos liikunnan. Liikkumisen aloittamisen jälkeen olen tarvinnut vähemmän unta, eli ns. normaalit 8 tunnin unet riittävät minulle mainiosti. Kerkesin jo riemuitsemaan, että ihokin voi paremmin, mutta blaah, näppyä pukkaa täysin entiseen malliin.
Koska olen hyvin mustavalkoinen äärimmäisyyksien ihminen, on ilmassa ollut jo jonkinlaista "överiksi menemisen" makua. Olen monina päivinä syönyt liian vähän, koska en jaksa suunnitella aterioita ja olen sitten mieluummin syömättä kuin syön jotain epäterveellistä/jotain, jonka ravintoarvoa en ole selvittänyt. Aloitin myös liikkumisen liian rajusti, sillä välillä olen ollut niin jumissa, että seuraava liikuntakerta on ollut tuskallinen.
Remontti on siis alkanut mukavan vauhdikkaasti, mutta nyt olisi ehkä jopa hidastamisen paikka. Minun pitäisi kehittää säännöllinen rytmi liikunnalle ja ruokailuille, sekä jaksaa oikeasti laittaa itselleni terveellisiä lämpimiä aterioita. Tämä onkin pyhä lupaus ensi viikolle.
Koska hurahtaessani johonkin hurahdan aina kunnolla, olen raahannut kaupasta viitamiineja ja mitä oudompia ruoka-aineita. Yksi rakkauteni on paahdettu ja rouhittu pellava mustikalla. Sitä voi laittaa puuroon, rahkaan, jogurttiin ym. Siitä saa hyviä rasvoja ja kuituja.
![]()
En oikein tiedä mitä mieltä olisin proteiinipatukoista. Ovatko ne oikeasti käteviä, vai vain sokeria ja rasvaa hunnutettuna mielikuvalla terveellisestä välipalasta, mitä ajattelette? En ole mikään punttisalirehkijä toistaiseksi, joten olen pitänyt näitä herkkuina, joita saan syödä kerran, pari viikossa. (Ne maistuvat kyllä aika kauheilta..)
Totesin joskus jossain postauksessa, että syksy on minulle uuden vuoden alku. Tämä tosiaan pitää paikkansa - tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun innostun elo-syyskuussa jostakin tämäntapaisesta. Saa nähdä kauanko jaksan tällä kertaa. Olen aiempaa enemmän innoissani ja tahtoa pitkäjänteiseen elämäntapojen muutokseen löytyy kosolti, mutta keskitie on löydyttävä, tai homma kaatuu hyvinkin pian, se on nähty ja koettu monta kertaa.
Liikuntaan olen jo jäänyt totaalisen koukkuun. Mitä raskaampaa on vaikkapa töissä, sitä pidempi lenkki pitää päästä tekemään. Sitä oloa ei voita mikään, kun on tunnin rehkinyt täysillä ja pääsee viileään suihkuun. Tulen jopa ärtyneeksi, jos en saa päivittäistä liikunta-annosta. Se on samalla ihanaa omaa aikaa, jolloin pää nollaantuu. Olen iloissani siitä, että vuosia sitten aktiivisesti harrastamani liikunta on jättänyt jälkensä kehooni. Kuntoni on parantunut jo nyt kahden viikon treenillä ja liikkuminen tuntuu pitkänkin tauon jälkeen luontevalta. Jaksoin jo viikon jälkeen juosta pidempiä matkoja kerralla ja tehdä muutenkin pidempiä lenkkejä.
Yritän päivittää blogia taas ahkerammin, kunhan intoni muihin juttuihin hiipuu hieman. Nyt haluan ottaa kaiken irti tästä olotilasta, kun koneella istumisen sijasta mielin olla ulkona nauttimassa ihanista ilmoista. En ole silti unohtanut teitä, eikä blogini aihepiiri edelleenkään ole muuttumassa miksikään muutamaa satunnaista intoilupostausta lukuunottamatta.
Olen meikannut menneet viikot supertylsästi, mutta huomenna olisi juhlia tiedossa, joten joudun/pääsen hieman panostamaan. Lupaan ottaa meikistä kuvan! ;) Mukavaa loppuviikkoa!
Varoitus: luvassa on ylipirteää vouhkaamista ravinnosta ja liikunnasta!
Jatkoin elämäntaparemonttia ja innostuin siitä enemmän kuin olisin kuvitellutkaan. Olen muokannut ruokavaliotani terveellisemmäksi ja järkevämmäksi, eli jättänyt sokerit, nopeat hiilihydraatit ja ylimmät rasvat pois. Toisin sanoen olen laittanut ruokavalioni ihan kokonaan uusiksi. Olen myös harrastanut liikuntaa lähes joka päivä. Olen siis ennen syönyt epäterveellisesti, liikkunut olemattoman vähän, ollut liikaa sisällä, sekä nukkunut liikaa. Tuloksena näistä jollekin itsestäänselvistä elintavoista, mutta minulle hyvinkin suurista muutoksista, olen jo näin lyhyessä ajassa huomannut tulleeni paljon pirteämmäksi, suurin kiitos liikunnan. Liikkumisen aloittamisen jälkeen olen tarvinnut vähemmän unta, eli ns. normaalit 8 tunnin unet riittävät minulle mainiosti. Kerkesin jo riemuitsemaan, että ihokin voi paremmin, mutta blaah, näppyä pukkaa täysin entiseen malliin.
Koska olen hyvin mustavalkoinen äärimmäisyyksien ihminen, on ilmassa ollut jo jonkinlaista "överiksi menemisen" makua. Olen monina päivinä syönyt liian vähän, koska en jaksa suunnitella aterioita ja olen sitten mieluummin syömättä kuin syön jotain epäterveellistä/jotain, jonka ravintoarvoa en ole selvittänyt. Aloitin myös liikkumisen liian rajusti, sillä välillä olen ollut niin jumissa, että seuraava liikuntakerta on ollut tuskallinen.
Remontti on siis alkanut mukavan vauhdikkaasti, mutta nyt olisi ehkä jopa hidastamisen paikka. Minun pitäisi kehittää säännöllinen rytmi liikunnalle ja ruokailuille, sekä jaksaa oikeasti laittaa itselleni terveellisiä lämpimiä aterioita. Tämä onkin pyhä lupaus ensi viikolle.
Koska hurahtaessani johonkin hurahdan aina kunnolla, olen raahannut kaupasta viitamiineja ja mitä oudompia ruoka-aineita. Yksi rakkauteni on paahdettu ja rouhittu pellava mustikalla. Sitä voi laittaa puuroon, rahkaan, jogurttiin ym. Siitä saa hyviä rasvoja ja kuituja.
En oikein tiedä mitä mieltä olisin proteiinipatukoista. Ovatko ne oikeasti käteviä, vai vain sokeria ja rasvaa hunnutettuna mielikuvalla terveellisestä välipalasta, mitä ajattelette? En ole mikään punttisalirehkijä toistaiseksi, joten olen pitänyt näitä herkkuina, joita saan syödä kerran, pari viikossa. (Ne maistuvat kyllä aika kauheilta..)
Totesin joskus jossain postauksessa, että syksy on minulle uuden vuoden alku. Tämä tosiaan pitää paikkansa - tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun innostun elo-syyskuussa jostakin tämäntapaisesta. Saa nähdä kauanko jaksan tällä kertaa. Olen aiempaa enemmän innoissani ja tahtoa pitkäjänteiseen elämäntapojen muutokseen löytyy kosolti, mutta keskitie on löydyttävä, tai homma kaatuu hyvinkin pian, se on nähty ja koettu monta kertaa.
Liikuntaan olen jo jäänyt totaalisen koukkuun. Mitä raskaampaa on vaikkapa töissä, sitä pidempi lenkki pitää päästä tekemään. Sitä oloa ei voita mikään, kun on tunnin rehkinyt täysillä ja pääsee viileään suihkuun. Tulen jopa ärtyneeksi, jos en saa päivittäistä liikunta-annosta. Se on samalla ihanaa omaa aikaa, jolloin pää nollaantuu. Olen iloissani siitä, että vuosia sitten aktiivisesti harrastamani liikunta on jättänyt jälkensä kehooni. Kuntoni on parantunut jo nyt kahden viikon treenillä ja liikkuminen tuntuu pitkänkin tauon jälkeen luontevalta. Jaksoin jo viikon jälkeen juosta pidempiä matkoja kerralla ja tehdä muutenkin pidempiä lenkkejä.
Yritän päivittää blogia taas ahkerammin, kunhan intoni muihin juttuihin hiipuu hieman. Nyt haluan ottaa kaiken irti tästä olotilasta, kun koneella istumisen sijasta mielin olla ulkona nauttimassa ihanista ilmoista. En ole silti unohtanut teitä, eikä blogini aihepiiri edelleenkään ole muuttumassa miksikään muutamaa satunnaista intoilupostausta lukuunottamatta.
Olen meikannut menneet viikot supertylsästi, mutta huomenna olisi juhlia tiedossa, joten joudun/pääsen hieman panostamaan. Lupaan ottaa meikistä kuvan! ;) Mukavaa loppuviikkoa!