Ennalta suunnittelematon blogitauko pääsi yllättämään minut. Olen istunut parina iltana sormet näppäimistöllä ja yrittänyt kuumeisesti saada jotakin tekstiä aikaan. Väkisin vääntämällä en kuitenkaan tykkää kirjoittaa blogia, joten vasta tänään, kun muutama asia on loksahtanut kohdalleen, sain vihdoin kehitettyä jonkinlaista ulosantia. Kerron hieman tämänhetkisiä tunnelmia ja kuulumisia erityisesti siitä, mitä meikkaajaopintojen jälkeen on elämässäni seurannut.
Postauksen kuvituksena käytän materiaalia, jota sain keväällä kunnian olla mukana taustajoukoissa tekemässä upeaa mallia meikaten.
![]()
Postauksen koko kuvauspäivästä voi lukea kampaajan ominaisuudessa toimineen Miran blogista sekä nähdä kaikki kuvat valokuvaaja Mikko Puttosen sivuilta.
Passiivisuuttani blogin suhteen selittää osittain se, että olen palannut entiseen työhöni ainakin joksikin ajaksi. Vaatii hieman aikaa tottua taas vuorotyöhön ja tuskaisiin iltavuoro-aamuvuoro-yhtälöihin. En siis perustanut valmistuttuani toiminimeä meikkaajana, vaan vanha työni tuntui kuitenkin houkuttelevammalta. Melko ennalta-arvattavaa että näin kävi, mutta tämä tuntuu nyt parhaalta ratkaisulta ja olen siihen tyytyväinen.
![]()
Mieleeni on välillä hiipinyt samankaltaisia ajatuksia kuin alkuvuonna ennen opintojeni aloittamista, että olin aika hölmö, kun lähdin opiskelemaan meikkaajaksi. Olen kuitenkin häätänyt nämä ajatukset saman tien, sillä asia ei ole niin. Toteutin yhden unelman ja olen siitä iloinen. Asia olisi varmasti jäänyt vaivaamaan minua, jos en olisi niin sanotusti katsonut tätä korttia. Aion jatkaa meikkaamista, mutta varsinaisen päivätyöni ohella. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä lisäkouluttautumaan esimerkiksi parturi-kampaajaksi tai kosmetologiksi, mutta kiinnostukseni kyseisiä ammatteja kohtaan ei ole niin suurta, että olisin siihen ryhtynyt. Mutta kuka tietää, ehkä jonain päivänä vielä...
![]()
Vanhaan työhön palaaminen on poikinut huomaamatta jotain aika hienoa: en ole ostanut mitään kauneudenhoitoon liittyvää pariin viikkoon, enkä ole edes kaivannut mitään. Olen silti meikannut innokkaasti tuttujakin tutumpia omia kasvojani ja leikkinyt väreillä oikein urakalla. Olen siis löytänyt aarteita vanhoista meikkijemmoistani, hyvä minä!
![]()
Huomasin erään asian meikkaajaopintojeni päättyessä. Minun ei tehnyt mieli postata meikkikuvia blogiin, sillä otin turhia paineita siitä, että nyt meikkien pitäisi olla jotenkin ihmeellisiä ja virheettömiä. Yritän heittää paineet kuvitteelliseen romukoppaan ja nauttia meikkaamisesta samoin kuin ennenkin.
![]()
Niille jotka harkitsevat meikkaajaopintoja, haluan sanoa muutaman asian. Meikkaajan työ on luovaa ja inspiroivaa ja parhaimmillaan todella suurta tyydytystä tuottavaa. Se on myös todella paljon muutakin kuin glamouria, ihania meikkejä ja onnellisena hehkuvien asiakkaiden kauniita kasvoja. Se on kovaa työtä (kuten kesäkuinen pestini TV-hommissa opetti), välillä epätoivoa ja tuskanhikeä ja kiirettä. Ennen kaikkea se vaatii rautaista tahtoa, itseluottamusta ja itsetuntoa. Olen itse täydellisyyteen pyrkijä tietyissä asioissa, ja asiakkaille tehtävät meikkaukset ovat yksi niistä. Voi olla todella kova paikka, kun saa ensimmäisiä kertoja negatiivista palautetta - joskus oikeasta asiasta, ja joskus pelkästään asiakkaan huonosta päivästä johtuen. Ainakin minulle on ollut. Hyvistä kokemuksista ja palautteista taas saa lisää intoa ja itseluottamusta, mutta siihen negatiivisempaankin puoleen on varauduttava. En halua kuulostaa pelkästään negatiiviselta tai polkea kenenkään unelmia, mutta haluan vain kertoa oman kokemukseni vaikkakin hyvin lyhyen työkokemuksen perusteella.
En tosiaan ole hautaamassa meikkipakkiani minnekään. Olen ollut onnekas keksittyäni vihdoin tavan yhdistää varsinaisen ammattini ja meikkaaja-kurssista oppimani taidot, mutta siitä en blogissa puhu enempää. Toki aion tehdä myös satunnaisia keikkoja ja olla avoin kaikenlaisille projekteille.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille! Jossain vaiheessa on taas luvassa arvontaa, sillä teitä on kertynyt jo aivan hämmästyttävän paljon :)
Postauksen kuvat ja stailaus Mikko Puttonen
Malli Milla N / Modelboom
Hiukset Mira
Meikki minä
Vaatteet Boutique Minne
Postauksen kuvituksena käytän materiaalia, jota sain keväällä kunnian olla mukana taustajoukoissa tekemässä upeaa mallia meikaten.
Postauksen koko kuvauspäivästä voi lukea kampaajan ominaisuudessa toimineen Miran blogista sekä nähdä kaikki kuvat valokuvaaja Mikko Puttosen sivuilta.
Passiivisuuttani blogin suhteen selittää osittain se, että olen palannut entiseen työhöni ainakin joksikin ajaksi. Vaatii hieman aikaa tottua taas vuorotyöhön ja tuskaisiin iltavuoro-aamuvuoro-yhtälöihin. En siis perustanut valmistuttuani toiminimeä meikkaajana, vaan vanha työni tuntui kuitenkin houkuttelevammalta. Melko ennalta-arvattavaa että näin kävi, mutta tämä tuntuu nyt parhaalta ratkaisulta ja olen siihen tyytyväinen.
Mieleeni on välillä hiipinyt samankaltaisia ajatuksia kuin alkuvuonna ennen opintojeni aloittamista, että olin aika hölmö, kun lähdin opiskelemaan meikkaajaksi. Olen kuitenkin häätänyt nämä ajatukset saman tien, sillä asia ei ole niin. Toteutin yhden unelman ja olen siitä iloinen. Asia olisi varmasti jäänyt vaivaamaan minua, jos en olisi niin sanotusti katsonut tätä korttia. Aion jatkaa meikkaamista, mutta varsinaisen päivätyöni ohella. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä lisäkouluttautumaan esimerkiksi parturi-kampaajaksi tai kosmetologiksi, mutta kiinnostukseni kyseisiä ammatteja kohtaan ei ole niin suurta, että olisin siihen ryhtynyt. Mutta kuka tietää, ehkä jonain päivänä vielä...
Vanhaan työhön palaaminen on poikinut huomaamatta jotain aika hienoa: en ole ostanut mitään kauneudenhoitoon liittyvää pariin viikkoon, enkä ole edes kaivannut mitään. Olen silti meikannut innokkaasti tuttujakin tutumpia omia kasvojani ja leikkinyt väreillä oikein urakalla. Olen siis löytänyt aarteita vanhoista meikkijemmoistani, hyvä minä!
Huomasin erään asian meikkaajaopintojeni päättyessä. Minun ei tehnyt mieli postata meikkikuvia blogiin, sillä otin turhia paineita siitä, että nyt meikkien pitäisi olla jotenkin ihmeellisiä ja virheettömiä. Yritän heittää paineet kuvitteelliseen romukoppaan ja nauttia meikkaamisesta samoin kuin ennenkin.
Niille jotka harkitsevat meikkaajaopintoja, haluan sanoa muutaman asian. Meikkaajan työ on luovaa ja inspiroivaa ja parhaimmillaan todella suurta tyydytystä tuottavaa. Se on myös todella paljon muutakin kuin glamouria, ihania meikkejä ja onnellisena hehkuvien asiakkaiden kauniita kasvoja. Se on kovaa työtä (kuten kesäkuinen pestini TV-hommissa opetti), välillä epätoivoa ja tuskanhikeä ja kiirettä. Ennen kaikkea se vaatii rautaista tahtoa, itseluottamusta ja itsetuntoa. Olen itse täydellisyyteen pyrkijä tietyissä asioissa, ja asiakkaille tehtävät meikkaukset ovat yksi niistä. Voi olla todella kova paikka, kun saa ensimmäisiä kertoja negatiivista palautetta - joskus oikeasta asiasta, ja joskus pelkästään asiakkaan huonosta päivästä johtuen. Ainakin minulle on ollut. Hyvistä kokemuksista ja palautteista taas saa lisää intoa ja itseluottamusta, mutta siihen negatiivisempaankin puoleen on varauduttava. En halua kuulostaa pelkästään negatiiviselta tai polkea kenenkään unelmia, mutta haluan vain kertoa oman kokemukseni vaikkakin hyvin lyhyen työkokemuksen perusteella.
En tosiaan ole hautaamassa meikkipakkiani minnekään. Olen ollut onnekas keksittyäni vihdoin tavan yhdistää varsinaisen ammattini ja meikkaaja-kurssista oppimani taidot, mutta siitä en blogissa puhu enempää. Toki aion tehdä myös satunnaisia keikkoja ja olla avoin kaikenlaisille projekteille.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille! Jossain vaiheessa on taas luvassa arvontaa, sillä teitä on kertynyt jo aivan hämmästyttävän paljon :)
Postauksen kuvat ja stailaus Mikko Puttonen
Malli Milla N / Modelboom
Hiukset Mira
Meikki minä
Vaatteet Boutique Minne