Blogissa on ollut hiljaista, vaikka olen joka päivä miettinyt kirjoittamista ja lukijoitani, joille haluan jakaa asioita. Pääni on kuitenkin ollut jostain syystä niin jumissa, etten ole saanut ajatuksiani järkeväksi tekstiksi. Parina yönä olen kirjoittanut jonkinlaista tajunnanvirtaa, jossa ei ole oikein päätä eikä häntää, mutta siitä syntyi tämä postaus.
Postauksen kirjoittaminen on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Sitä on vain hieman hankalaa kirjoittaa ilman että valotan tähän tilanteeseen ajautumisen taustoja. Blogiani pidempään seuranneille asiat ovat osittain tuttuja. Olen myös miettinyt viitsinkö julkaista koko postausta, sillä rahasta puhuminenhan koetaan yleisesti ottaen aika mauttomaksi. No, kaiken uhallakin, antaa mennä.
Postauksen kirjoittaminen on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Sitä on vain hieman hankalaa kirjoittaa ilman että valotan tähän tilanteeseen ajautumisen taustoja. Blogiani pidempään seuranneille asiat ovat osittain tuttuja. Olen myös miettinyt viitsinkö julkaista koko postausta, sillä rahasta puhuminenhan koetaan yleisesti ottaen aika mauttomaksi. No, kaiken uhallakin, antaa mennä.
On ihmisiä, jotka ovat kahden asunnon loukussa. No, minä olen kahden alan loukussa. Sillä tavalla loukussa, että en ole pystynyt päättämään kumman alan töitä alan aktiivisesti etsiä. Lopetin vuodenvaihteessa turvallisen täyspäiväisen työni, jotta saatoin lähteä tekemään jotain aivan hullua ja järjetöntä, mutta minulle niin tärkeää - opiskelemaan meikkaajaksi. Tällä hetkellä teen molempien alojeni töitä, mutta en niin, että kummallakaan voisi elää. Siis maksaa laskuja ja syödä. Meikkaamisesta en ota vielä rahaa, sillä en ole valmis ammattilainen, enkä ole hankkinut toiminimeä tai perustanut yritystä. Toisin sanoen teen meikkaajan työtä harjoitteluluonteisesti. Toista työtäni teen sen verran vähän, etten silläkään elä. Elämäntilanteeni onkin tällä hetkellä täynnä epävarmuutta ja jännitystä tulevista päätöksistä.
Tuli siis ehkä selväksi, että rahatilanteeni on lievästi sanottuna tiukka. Se on tarkoittanut minulle aivan uudenlaisen ajattelun ja elämäntavan opettelua. Olen viettänyt aivan kamalaa kulutusjuhlaa elämäni aikana, mutta nyt sille on tullut stoppi ainakin siihen asti, että alan tehdä ns. normaalisti töitä.
Ihmistä ei ole mielestäni pidemmän päälle tarkoitettu elämään niin, että jatkuvasti ostetaan uutta tavaraa. Jatkuvalla tarkoitan sellaista, että uuden tavaran olemassaolo unohtuu jo suurin piirtein sen jälkeen, kun sen on maksanut kassalla. Minulle on käynyt niin joskus, tunnustan, ja osittain senkin vuoksi tässä tilanteessa nyt olen. En halua moralisoida toisia, enkä todellakaan tuomita toisten shoppailua - tekisinhän sitä luultavasti itsekin huolettomasti kuten ennenkin, jos siihen olisi mahdollisuus.
Kuva kolikoista tähän kohtaan? Ei, menee jo liian korniksi.
Minulle on tehnyt oikein hyvää joutua suunnittelemaan enemmän rahankäyttöäni. Pystyn siis ehdottomasti näkemään hyviäkin puolia siinä, että budjetti on suunniteltava tarkasti. Osaan nyt esimerkiksi olla kiitollinen jo kaikista ennestään omistamistani tarve-esineistä. Muuton yhteydessä oli mahtavaa muistaa, että jes, mullahan on se mikro jossain ja jotkut verhotkin ostin joskus. Imuria ja TV:tä minulla ei edelleenkään ole, mutta yllättävän hyvin ihminen pärjää ilman niitäkin. Olen myös opetellut tietoisesti nauttimaan asioista, jotka eivät maksa mitään. Luonto, kissani, kirjastosta lainatut leffat (läppäristä katseltuna), ihmisten katselu kävelykadulla, kirjoittaminen...
Olen alkanut ahdistua tajutessani minkä määrän kosmetiikkaa olen ostanut. Siis ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ahdistua. Hieman voin onneksi lohduttautua sillä, että tulevassa työssäni (ainakin siinä toisessa) voin hyödyntää meikkivuortani, sillä eihän tehtyä saa enää tekemättömäksi.
Mitään pyhimystä minusta ei ole tullut eikä tule, vaikka jonkun mielestä ehkä aika paatoksella toisinaan kirjoitankin kuluttamisesta ja järkevästä rahankäytöstä. Minulle on tapahtunut kaksi aika isoa, joskin suunniteltua, retkahdusta ihan tässä parin viikon sisällä. Toinen kerta oli käydessämme luokkani kanssa Helsingissä ja toinen ostaessani eräältä bloggaaja-tutultani ison kansan hänelle tarpeettomaksi jääneitä meikkejä. Puolustelin itselleni jälkimmäistä retkahdusta sillä, että jätin ostamatta Helsingistä meikkipakkiini tulevat meikkivoiteet ja korvasin ne tutultani ostamillani tuotteilla. Noin sadan euron summa vaihtui muutamaksi kympiksi. Se oli siis logiikallani tavallaan järkevää. Näitä kahta retkuilua lukuunottamatta olen pystynyt ostolakkoilemaan (huom. verrattuna aiempaan) aika hyvin jo jonkin aikaa.
Nyt on taas elettävä tiukasti ruodussa. Uskon myöskin pystyväni siihen, sillä nyt on pakko. Toivoton kosmetiikkahamsteri tulen varmasti olemaan aina, kertoihan tämä taannoinen valintanikin jotain - valitsin terveellisen ja täysipainoisen ruoan sijasta parin sadan meikit. Huoh...
![]()
Nyt olen riemastunut vanhoista omistamistani kosmetiikka-aarteista ja innostunut kuluttamaan niitä loppuun oikein urakalla. Olen ottanut tavoitteeksi saada aikamoisen läjän tavaraa loppuun viimeistään kesäkuun aikana - kosmetiikkahöperöllähän pitää aina olla jokin aiheeseen liittyvä haaste tai puuhastelu meneillään. ;)
Inspiraatiota uusien tuotteiden ostamattomuuteen olen hakenut ensimmäisestä ikinä löytämästäni kosmetiikkablogista ja fiilistellyt erityisesti kyseisen blogin alkuaikoja. Aika monet luultavasti tietävätkin Ostolakossa-blogin. :)
Loppuun väsynyt GIF-animaatio Magdasta (joka muuten oli ilmainen). ;)
![]()
Nyt olen riemastunut vanhoista omistamistani kosmetiikka-aarteista ja innostunut kuluttamaan niitä loppuun oikein urakalla. Olen ottanut tavoitteeksi saada aikamoisen läjän tavaraa loppuun viimeistään kesäkuun aikana - kosmetiikkahöperöllähän pitää aina olla jokin aiheeseen liittyvä haaste tai puuhastelu meneillään. ;)
Inspiraatiota uusien tuotteiden ostamattomuuteen olen hakenut ensimmäisestä ikinä löytämästäni kosmetiikkablogista ja fiilistellyt erityisesti kyseisen blogin alkuaikoja. Aika monet luultavasti tietävätkin Ostolakossa-blogin. :)
Loppuun väsynyt GIF-animaatio Magdasta (joka muuten oli ilmainen). ;)
