Tänään tutustutaan vihdoin tarkemmin tuoksuun, josta on tullut monen muun tuntemani ihmisen ohella myös oma suosikkituoksuni. Kyseessä on Guerlain La Petite Robe Noire.
Minun oli pakko kopioida alkuun pahvipakkauksen kyljestä tuoksusta kirjoitettu hurmaava teksti
I am absolutely essential and utterly irresistible.
I have met with the greatest actresses and charmed the most glamorous of men.
I am the chic, elegant and very seductive, perfumed creation by Guerlain.
I am La Petite Robe Noire.
Koska tuoksuista kirjoittaminen on minulle melko vierasta, eikä nenäni juurikaan osaa erottaa tuoksuista niiden eri nuotteja, joudun turvautumaan paljon Fragranticaan. Sivuston mukaan kyseessä on makea, hedelmäinen, pähkinäinen ja mausteinen tuoksu. Tunnistan alkutuoksussa kirpeän kirsikan, teen ja ruusun, mutta sydän -ja pohjatuoksujen tulkinta on jo haastavampaa. Fragrantican mukaan alkutuoksussa on kirsikkaa, bergamottia, punaisia marjoja ja mantelia. Sydäntuoksussa voi aistia ruusua, lakritsia ja paahdettua, mustaa teetä. Pohjatuoksuina ovat anis, tonkapapu, vanilja, iiris ja patsuli.
Minusta kyseessä on makean kirpeä ja aavistuksen mausteinen tuoksu, josta löytyy reilusti tummuutta ja syvyyttä. Joku lukijani pohti taannoin, että voiko Pikkumusta olla hänen tuoksunsa, jos minun suosikkeihini kuuluu sen ohella hänen kauhistelemansa Thierrry Muglerin Angel. Verrattuna usein mainitsemaani suosikkituoksuuni Angeliin, löydän näistä kahdesta vain vähäisiä yhtäläisyyksiä. Siinä missä Angel on irstaan makea, on La Petite Robe Noire hienostuneempi ja sen makeus hyvin kirpeää. Eli kyllä, suosittelen ehdottomasti Pikkumustan tuoksuttelua. Siinä on jotain todella lumoavaa ja erilaista kuin muissa tuoksuissa.
Aloin tätä postausta kirjoittaessa pohtia miten oikein päädyin ensimmäistä kertaa kosketuksiin La Petite Robe Noirin kanssa. Pitkään asiaa pähkäiltyäni tajusin, että se oli sinä onnekkaana ja erittäin kalliiksi tulleena päivänä, kun löysin alennuksella Guerlainin Crazy Paris-meikkikokoelman. Kokoelmaan kuului suihkutettava keijupöly, joka tuoksui La Petite Robe Noirelta. Ajattelin pölyä ilmaan suihkutellessani, että mikä uskomattoman hyvä tuoksu tässä onkaan! Myöhemmin yhdistin sen tähän uuteen suosikkituoksuuni.
Kehitin hyvin nopeasti tuoksusta pakkomielteen itselleni. Suihkin aina kaupungilla käydessäni testereistä tuoksua päälleni, ja käytin suurella hartaudella jostakin kylkiäisenä saamaani pientä vartalovoidenäytettä. Vihdoin mies toi minulle täysikokoisen edp:n laivalta, ja voi sitä onnea! En ole koskaan käyttänyt näin nopealla tahdilla lähes senttiä tuoksupullosta. Havaittavissa ei ole myöskään minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, vaikka olen käyttänyt tätä ainakin pari kuukautta lähes päivittäin.
Ainoa asia, mikä tuoksussa mietityttää, on sen pysyvyys. Vaikka suihkisin kaksi reilua suihkausta aamulla, en enää päivällä aisti tuoksua juuri ollenkaan. En tiedä onko vika hajuaistissani, vai olenko vain kyllästänyt itseni tähän tuoksuun niin, etten haista sitä kovin pitkään? Myös se on mahdollista, että tarkkailen tuoksun ominaisuuksia tarkemmin kuin muiden tuoksujen, koska en ole pitkään aikaan ihastunut mihinkään muuhun tuoksuun näin palavasti. Mitä mieltä te muut La Petite Robe Noiren käyttäjät olette tuoksun pysyvyydestä?
Olen hankkinut hiljattain myös toisen uuden tuoksun, joka sekin on Guerlainilta. Se tuoksu onkin itselleni oikea yllättäjä, ja odotan innolla kuulevani löytyykö myös joltain lukijaltani kyseistä tuoksua. Mutta siitä enemmän myöhemmin.
Minun oli pakko kopioida alkuun pahvipakkauksen kyljestä tuoksusta kirjoitettu hurmaava teksti
I am absolutely essential and utterly irresistible.
I have met with the greatest actresses and charmed the most glamorous of men.
I am the chic, elegant and very seductive, perfumed creation by Guerlain.
I am La Petite Robe Noire.
Koska tuoksuista kirjoittaminen on minulle melko vierasta, eikä nenäni juurikaan osaa erottaa tuoksuista niiden eri nuotteja, joudun turvautumaan paljon Fragranticaan. Sivuston mukaan kyseessä on makea, hedelmäinen, pähkinäinen ja mausteinen tuoksu. Tunnistan alkutuoksussa kirpeän kirsikan, teen ja ruusun, mutta sydän -ja pohjatuoksujen tulkinta on jo haastavampaa. Fragrantican mukaan alkutuoksussa on kirsikkaa, bergamottia, punaisia marjoja ja mantelia. Sydäntuoksussa voi aistia ruusua, lakritsia ja paahdettua, mustaa teetä. Pohjatuoksuina ovat anis, tonkapapu, vanilja, iiris ja patsuli.
Minusta kyseessä on makean kirpeä ja aavistuksen mausteinen tuoksu, josta löytyy reilusti tummuutta ja syvyyttä. Joku lukijani pohti taannoin, että voiko Pikkumusta olla hänen tuoksunsa, jos minun suosikkeihini kuuluu sen ohella hänen kauhistelemansa Thierrry Muglerin Angel. Verrattuna usein mainitsemaani suosikkituoksuuni Angeliin, löydän näistä kahdesta vain vähäisiä yhtäläisyyksiä. Siinä missä Angel on irstaan makea, on La Petite Robe Noire hienostuneempi ja sen makeus hyvin kirpeää. Eli kyllä, suosittelen ehdottomasti Pikkumustan tuoksuttelua. Siinä on jotain todella lumoavaa ja erilaista kuin muissa tuoksuissa.
Aloin tätä postausta kirjoittaessa pohtia miten oikein päädyin ensimmäistä kertaa kosketuksiin La Petite Robe Noirin kanssa. Pitkään asiaa pähkäiltyäni tajusin, että se oli sinä onnekkaana ja erittäin kalliiksi tulleena päivänä, kun löysin alennuksella Guerlainin Crazy Paris-meikkikokoelman. Kokoelmaan kuului suihkutettava keijupöly, joka tuoksui La Petite Robe Noirelta. Ajattelin pölyä ilmaan suihkutellessani, että mikä uskomattoman hyvä tuoksu tässä onkaan! Myöhemmin yhdistin sen tähän uuteen suosikkituoksuuni.
Kehitin hyvin nopeasti tuoksusta pakkomielteen itselleni. Suihkin aina kaupungilla käydessäni testereistä tuoksua päälleni, ja käytin suurella hartaudella jostakin kylkiäisenä saamaani pientä vartalovoidenäytettä. Vihdoin mies toi minulle täysikokoisen edp:n laivalta, ja voi sitä onnea! En ole koskaan käyttänyt näin nopealla tahdilla lähes senttiä tuoksupullosta. Havaittavissa ei ole myöskään minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, vaikka olen käyttänyt tätä ainakin pari kuukautta lähes päivittäin.
Ainoa asia, mikä tuoksussa mietityttää, on sen pysyvyys. Vaikka suihkisin kaksi reilua suihkausta aamulla, en enää päivällä aisti tuoksua juuri ollenkaan. En tiedä onko vika hajuaistissani, vai olenko vain kyllästänyt itseni tähän tuoksuun niin, etten haista sitä kovin pitkään? Myös se on mahdollista, että tarkkailen tuoksun ominaisuuksia tarkemmin kuin muiden tuoksujen, koska en ole pitkään aikaan ihastunut mihinkään muuhun tuoksuun näin palavasti. Mitä mieltä te muut La Petite Robe Noiren käyttäjät olette tuoksun pysyvyydestä?
Olen hankkinut hiljattain myös toisen uuden tuoksun, joka sekin on Guerlainilta. Se tuoksu onkin itselleni oikea yllättäjä, ja odotan innolla kuulevani löytyykö myös joltain lukijaltani kyseistä tuoksua. Mutta siitä enemmän myöhemmin.
Kuinka moni muu tunnustaa olevansa intohimoisessa rakkaussuhteessa Pikkumustan kanssa?