Tein suunnilleen kuukausi sitten löytöretken meikkipöytäni uumeniin ja kaivoin sieltä esiin pari unohtunutta aarretta - MACin ja Cliniquen meikkipuuterit. Vuorotyötä tekevälle meikkailijalle nämä ovat olleet aivan pelastus! Meikkipuuterin käyttäminen säästää aikaa, sillä meikkivoidetta ja puuteria ei tarvitse käyttää erikseen, vaan meikkivoiteen peittävyys ja puuterin mattapintaisuus saadaan aikaan samalla tuotteella.
Otin ensin käyttöön Cliniquen Almost Powder Makeupin (sävy 01 Fair), joka on meikkipuutereista kevyempi. Tartuin tähän alunperin varmaan vuoden tauon jälkeen lähtiessäni vapaapäivänä pikaisesti käymään ulkona, kun en ajatellut tarvitsevani meikkipohjalta hyvää peittoa tai muutenkaan ihmeellistä lopputulosta. Yllätyin todella positiivisesti tuotteen antamasta peittävyydestä ja kestävyydestä - meikkipohja näytti rasvoittuvalla ihollani yksinäänkin vielä muutaman tunnin päästä hyvältä.
MACin Studio Fix-meikkipuuterin ostin joskus innoissani, mutta sen käyttäminen jäi suunnilleen pariin kertaan. Jostain syystä en pitänyt silloin tuotteesta, ja lopulta sen käyttö jäi kokonaan. Kaivoin tämän monta kertaa esiin, mutta ihmettelin ostamaani liian vaalean näköistä sävyä ja sormituntumalla paksua koostumusta. Muistin ominaisuudet kovin väärin. Onhan sävy NW15 minulle tämän tuotteen kohdalla vaalea, mutta ei kuitenkaan liian vaalea. Koostumus on paksuhko puuterivipalla levitettäessä, mutta erilaisia levitystapoja, esim. sivellintä, käyttämällä lopputuloksesta saa halutessa kevyemmän.
MACin meikkipuuterilla saa peittävämpää jälkeä, mutta Cliniquekin toimii minulla hyvin. Minullahan on kasvoissani yleensä aina jonkin verran peitettävää, joten tahdon nimenomaan peittävää jälkeä. On kuitenkin tärkeää, ettei iho näytä liian mattaiselta tai puuteriselta. Tämän ehkäisemiseksi suihkautan valmiin meikkipohjan päälle MACin Fix+:aa tai jotain muuta vastaavaa kasvosuihketta. Meikkipuuteri sulaa ihoon, ja iho näyttää heti luonnollisemmalta.
Käytän molempien meikkipuutereiden alla mattapintaistavaa meikinpohjustajaa, joka on minulle rasvoittuvan ihoni vuoksi tarpeellinen. Meikkipuuterin alla käytän myös erikseen peiteainetta lisäpeittoa tarvitseville kohdille ihossa, mutta silti meikkipuuteri säästää minulta aamuisin aikaa monta minuuttia. Luovun myös mielelläni jokapäiväisestä meikkivoidesiveltimen pesusta. Puuterivippa on helpompi pestä, enkä edes tee sitä jokaisen käyttökerran jälkeen.
Meikkipuutereiden huono puoli on se, että nämä kuluvat käytössä loppuun todella paljon nopeammin kuin vaikkapa nestemäiset tai voidemaiset meikkivoiteet. En muista tuotteiden tarkkoja hintoja, mutta kuvittelisin Cliniquen meikkipuuterin maksavan noin 40 euroa, kun taas MAC on hieman edullisempi noin 30 euron hinnallaan. Oman Cliniquen puuterini ostin laivalta, jolloin se maksoi huomattavasti vähemmän. MACia myydään Turun ja Helsingin Stockmannien MAC-pisteillä.
Alla olevassa kuvassa pohja on tehty käyttäen Lumenen mattapohjustajaa, MACin Pro Longwear Concealeria ja MACin meikkipuuteria. Päälle on suihkautettu Fix+:aa. Ihoni oli kuvaa otettaessa erittäin huonossa kunnossa, kirjava ja näppyinen. Älkää antako tukkani hämätä! Kuva on otettu ennen punapäisyyttäni.
Käytättekö te meikkipuuteria?
Otin ensin käyttöön Cliniquen Almost Powder Makeupin (sävy 01 Fair), joka on meikkipuutereista kevyempi. Tartuin tähän alunperin varmaan vuoden tauon jälkeen lähtiessäni vapaapäivänä pikaisesti käymään ulkona, kun en ajatellut tarvitsevani meikkipohjalta hyvää peittoa tai muutenkaan ihmeellistä lopputulosta. Yllätyin todella positiivisesti tuotteen antamasta peittävyydestä ja kestävyydestä - meikkipohja näytti rasvoittuvalla ihollani yksinäänkin vielä muutaman tunnin päästä hyvältä.
MACin Studio Fix-meikkipuuterin ostin joskus innoissani, mutta sen käyttäminen jäi suunnilleen pariin kertaan. Jostain syystä en pitänyt silloin tuotteesta, ja lopulta sen käyttö jäi kokonaan. Kaivoin tämän monta kertaa esiin, mutta ihmettelin ostamaani liian vaalean näköistä sävyä ja sormituntumalla paksua koostumusta. Muistin ominaisuudet kovin väärin. Onhan sävy NW15 minulle tämän tuotteen kohdalla vaalea, mutta ei kuitenkaan liian vaalea. Koostumus on paksuhko puuterivipalla levitettäessä, mutta erilaisia levitystapoja, esim. sivellintä, käyttämällä lopputuloksesta saa halutessa kevyemmän.
Käytän molempien meikkipuutereiden alla mattapintaistavaa meikinpohjustajaa, joka on minulle rasvoittuvan ihoni vuoksi tarpeellinen. Meikkipuuterin alla käytän myös erikseen peiteainetta lisäpeittoa tarvitseville kohdille ihossa, mutta silti meikkipuuteri säästää minulta aamuisin aikaa monta minuuttia. Luovun myös mielelläni jokapäiväisestä meikkivoidesiveltimen pesusta. Puuterivippa on helpompi pestä, enkä edes tee sitä jokaisen käyttökerran jälkeen.
Meikkipuutereiden huono puoli on se, että nämä kuluvat käytössä loppuun todella paljon nopeammin kuin vaikkapa nestemäiset tai voidemaiset meikkivoiteet. En muista tuotteiden tarkkoja hintoja, mutta kuvittelisin Cliniquen meikkipuuterin maksavan noin 40 euroa, kun taas MAC on hieman edullisempi noin 30 euron hinnallaan. Oman Cliniquen puuterini ostin laivalta, jolloin se maksoi huomattavasti vähemmän. MACia myydään Turun ja Helsingin Stockmannien MAC-pisteillä.
Alla olevassa kuvassa pohja on tehty käyttäen Lumenen mattapohjustajaa, MACin Pro Longwear Concealeria ja MACin meikkipuuteria. Päälle on suihkautettu Fix+:aa. Ihoni oli kuvaa otettaessa erittäin huonossa kunnossa, kirjava ja näppyinen. Älkää antako tukkani hämätä! Kuva on otettu ennen punapäisyyttäni.
Käytättekö te meikkipuuteria?